pajalla paukkuu

Niinpa niin...
Taalla ollaan nyt sitten karvistelty 2 viikkoa ja viikko on via jaljella. Paikka on just sellanen kun kuvittelinkin. Kuuma, rantaa, halpaa, surffareita, koiria, tacoja ja muuta sellasta.
Tanaan ajettiin paha koirakolari skootterilla ja paikat on auki monestakin osoitteesta.
Tavattiin rannalla Anna niminen Suomalaistytto ja se sanoi tulevansa bilettaan meidan kanssa illalla. Torspo lupas kivittaa sen ihan loppuun. Vietellaan nimittain jo aiemmin tapaamamme suomalaispariskunnan laksiaisia. Lisaa kun taas kerkee...

Nyt taitaa olla niin sanotusti piru merrassa. Lähtö Meksikoon on aamuyöstä ja olen toimistolla viimeistelemässä loputtomalta tuntuvaa rästikasaa. Silti tuntuu olevan aikaa kirjoittaa tännekin fiiliksiä.Tuskin noista unista mitään tulee kuitenkaan.
Tyttöystävan muuttokin ajoittui juuri tälle samalle ajankohdalle. Helvetin moista säätöä ja naispanikointia. Nainen kun just muutti tänne ja nyt jää raukka yksin 3:ksi viikoksi. Kaiken kukkuraksi tulimme raskaaksi kuulemma 4 viikkoa sitten ja abortti on edessä mun matkan aikana. Olis kyllä kiva olla tukena hänelle. Uskoakseni sellainen kaavinta ei kuulu ihan normaaliin 22 -vuotiaan päivätoimintaan.
Eilen vielä poksahti selkäkin.Lääkärikeikka. Lääkitys saatiin onneksi kuntoon ja Meksikon lääkkeet tietäen, ei paljoa pelota lähteä.
Pomokin on hiillostanut koko päivän asioista. En oo jaksanu korvianikaan lotkauttaa siihen suuntaan. Kostoksi yhteiskunnalle kävin ostaan 600 euron Sonyn kamerankin Gigantista, minkä ajattelin palauttaa matkan jälkeen imuroituani kuvat ensin talteen. Kokeillaan vähän Gigantin 30:n päivän täyttä palautusoikeutta. Jengi oli kuulemma hakenut sieltä joulukuusiakin ja palauttanut ne loppiaisena, joten tää on mun mielestä peanuts...
Muuten kyllä alkaa matkakuume olla päällä, varsinkin kun Damissa on 6 tuntia väliä ja Mexico Cityssä 22 tuntia ennenkuin pääsee Puerto Escondidon koneeseen... Ja sitten alkaa loma....
Pojat( lue aiemmin kirjoitetut) soittelikin taas sieltä. Bungalovi kahdella huoneella ja keittiöllä oli maksanut 20 taalaa yö ja sinne mahtuu 5 henkee. Kohtuu hintaista...Muutenkaan rahaa ei kuulemma saa tuhottua mihinkään. Epäilen.
Oli pakko tilata meijän varastolta beachvolley-setti mukaan, kun kuulin, että valkosta hiekkarantaa on kilometri kaupalla ja muita reissaajia vain nimeksi... oi oioi...

Tänään oli sitten se päivä kun neljä nuorta miestä nosti rinkat selkäänsä ja paineli kohti lähtöselvitystä ja Meksikoa. Viimeisenä viestinä saapui puhelimeeni tekstiviesti Torspolta. "Kirottu Amsterdam" ,viesti kertoi kyllä missä siellä oikein mennään. Kuuden tunnin koneenvaihto Damissa tietää kyllä siinä porukassa ehdottamasti Coffee Shopissa käyntiä. Jos oikein pojat innostuvat, niin Punaiset Lyhdytkin ovat aivan siinä ydinkeskustassa. Hymyilyttää...
Kyllä itseäkin oikein kihelmöi ensi viikon keskiviikon lähtö. Tottuneena matkailijana kävin jo hakemassa matkalukemista ja jopa piirrustuslehtiön ja pehmeitä lyijykyniä Akateemisesta. Tiä sitä, vaikka palmun alla syntyisi idea uudesta tatskasta tai maisemafiilistelyä. Ainakin on välineet, mikäli on tarvetta. Täytyy vielä soittaa rokotuspolille, ettei käy niinkuin Kälviällä. Kälviällähän kävi näin.

Olipas taas vaikea herätä aamulla ja motivoida itsensä uuteen työpäivään. Useimmilla ihmisillä on työpaikka, jossa on muitakin ihmisiä paikalla työpäivän aikana. Työssään ihmiset sitten tarkkailevat toistensa tekemisiä ja imevät motivaatiota muiden onnistumisista ja tekemisistä, tai sitten epäonnistumisista ja tekemättä jättämisistä. Yleensähän työpaikalla vallitsee myös sellainen pieni kilpailuhenkisyys. Toisiin työpaikkoihin kuuluu tämä jo legendaarinen tiimilähtöinen toiminta, jossa kaikki olevinaan vetävät kelkkaa samaan suuntaan. Eli suomeksi: Esimiehet kyykyttävät muita tekemään kaiken paskaduunin puolestaan. Tiimi my ass...
Joskus kaipaan jotain sellaista. Pientä perseelle potkimista tai edes annettuja työtehtäviä, vittu edes yksi sihteerikkö järjestään asioita täällä toimistolla ja sitten illalla tuolla saunan puolella.
Moni olisi varmasti valmis antamaan vaikka vasemman kiveksensä saadakseen tällaisen työn kun mulla on. Ei työ-aikoja, ei pomoa samassa kaupungissa, ei työkavereita, ei annettuja työtehtäviä, paljon edustusta, baareissa hengailua ja bileitä. Toimistolta löytyy uima-allas, sauna ja baari. Liksakin on vähintäänkin kohtuullinen.
Itse oon ajatellut lopettaa tän vuoden jälkeen ja aloittaa omaa bisneskuviota baarimaailman yhteyteen tänne Tampereelle. Tässä ollaan nyt ideoitu ihan tarpeeksi muiden hyödyksi. Nekin ideat, joita olin säästellyt omaa bisnestä varten ja epähuomiossa kertonut jollekin, on mennyt ajat sitten toteutukseen. (Muutenkin noi sisäelimet ei oo enää kakskymppisen tasoa ja tässä työssä kuuluisi olla oikeasti maksa, haima ja munuaissiirrot osa viisivuotissuunnitelmaa.)Kontaktikenttäkin alkaa oleen nyt pikkuhiljaa kunnossa ja rahoituskin on jo työn alla. Toivotaan, että päästään pian sanoista tekoihin. Vielä on aikaa.

Vai, että oikein lukijoita. Älkääs ny viittikö.Toivottavasti ei ketään tuttuja. Täytyy alkaa varoa sanojaan, ettei kukaan tuu niittaan turpaan tämmösestä leuhkimisesta.
Ei vaan. Mun mielestä on aika sama lukeeko tätä kukaan vai ei. Tää on nyt vaan tämmosta ajatuksen juoksua; puoliksi fiktiota ja puoliksi paskaa. Ei kai tätä kukaan tosissaan ota, mutta jos jollain on jotain palautetta tai fiiliksiä niin soittakaa äiteillenne tai kirjoitelkaa osoitteeseen diegodelavega@jippii.fi. Sitten jos oikein vituttaa, niin ottakaa yhteyttä Hannu Karpoon; se antaa kinkun tai kukkia.
On tossa ollut hieman aikuisten oikeita töitä, niin toi päivittely on jäänyt hieman retuperälle.Eipä hirveesti oo kyllä tapahtunutkaan, joten molempi parempi. Onneksi Meksikoon on enää vajaa pari viikkoo. Ei muuta kun Arriva Arriva, Tequila. Kuulemma Meskaliini on aika hyvää, nuolettavia sammakoitakin kuulemma löytyy. Kaikki muutkin kemikaalit on kuulemani mukaan hyvin edustettuina, vaikka ei oo kyllä meikän juttuja. Mexican Sativa voi joskus vahingossa eksyä tupakin päähän riippumatossa maatessa. Ne kuulemma semmoisia ne tupakat siellä...

Tunturiralli on nyt sitten onnellisesti päätöksessä. Joitakin pieniä ongelmia lukuunottamatta, matka meni oikein mukavasti. Sisuskalut muistuttivat vielä tänä aamuna saamistaan myrkytystiloista kivistelemällä itseään oikein kunnolla. Aivotkin ovat vielä sen verran epäkunnossa, että täsmällisestä ajattelutyöstä ei varmaan tule vielä pariin päivään mitään.
Lähtö Ralliin tapahtui keskiviikkoiltana ja paluu sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Matkaan mahtui monenmoista ihmissuhdedraamoista, sijoiltaan menneistä olkapäistä, paikallisista hanuristeista, bussin perässä liftailuista, aina karaokemaratooneihin asti.
Pohjoisen elävistä täytyy kyllä sanoa, että palvelu pelasi kympin arvoisesti ja meidän ryhmä nautti täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Huomiota kyllä riittikin, ryhmämme perustilauksen ollessa: "Pullo Jallua ja lantringit, kiitos".
Jotenkin me vielä eksyttiin lauantaina Häkkisen Mikan rallitiimin saunailtaan.Tarjoilu oli sieläkin kyllä kunnossa, varsinkin Isä-Häkkinen oli silminnähden tykästynyt paikallisiin väkijuomiin. Muuten tunnelma oli mun makuun hieman turhan ahdistunut ja matka jatkuikin nopeasti kohti uusia seikkailuja.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli kyllä varmasti hauskin reissu aikoihin vatsalihasten joutuessa koville muiden sisuskalujen mukana. Naurun remakkaa nimittäin riitti kyllä koko rahan edestä.

Taas tuli vuosi täyteen edellisistä syntymäpäivistä. Eipä paljon eroa edellisiin... Onneksi kummityttö 3v. soitti ja lauloi iloisesti "Paljon onnea vaan" suomeksi ja englanniksi. Se piristi mieltä ja hymyilytti pitkään. Se, että vanhemmat eivät muistaneet, ei tullut yllätyksenä. Ikää kun on kummallakin noin 70 v, niin ei voi odottaa, että päivämäärät herättäisi isompia "ahaa -elämyksiä".
Työviikko oli aika tylsä, eikä viikonloppukaan tarjoa sen erikoisempaa. Ainoastaan muutto uuteen toimistoon Tampereen keskustaan lämmittää mieltä. Sieltä löytyvät uima-allas, sauna,baari, 52 -tuumainen televisio, sohvat ja Pleikkari 2 antavat varmasti uutta pontta loppuvuodelle. Huomenna täytyy ostaa vielä uudet kalusteet ja matot, hoitaa sähkäri ja uima-allaskaveri paikalle, niin hyvä siitä tulee. Eräs panimoyrityskin lupasi sponssata uutta "klubia" omilla tuotteillaan koko vuoden ajan, jippii...Tupareita odotellessa...
Se näyttäs olevan varmaa, että aikuistuminen siirretään vielä ainakin vuodella eteenpäin. No. Haitanneeko tuo mittään?